/ Kari Uusikylä
Lapsi näyttää kaapin paikan
Jalkapalloharrastus yhdistää usein koko perhettä, mutta ensisijaisesti sen tulisi kuitenkin palvella vain lapsen etua. Lapsilla on jalkapallon suhteen hyvin erilaisia tarpeita, jotka sekä valmentajien että vanhempien on osattava ottaa huomioon.
Valmentaja on lapsille harrastuspiirin tärkein roolimalli. Valmentamiseen olisi syytä ottaa enemmän esimerkkiä opettajasta kuin armeijan vääpelistä: piiskurin ja käskijän rooli ei kanna pitkälle missään harrastustoiminnassa. Miksi se sopisi yhtään sen paremmin juniorijalkapalloon? Valmentajalta kysytään siis tilannetajua: on tiedettävä, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Valmentajan tärkein työ on tuntea joukkueensa läpikotaisin. Lapset ovat persoonallisia ja heitä on käsiteltävä yksilöinä. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa, ja valmentajan tehtävänä on löytää ne.
Aikuisten harteilla on lapsen kannustaminen ja tukeminen kaikin tavoin. Valmentajien ohella tämä pätee erityisesti vanhempiin, joiden vastuulla on tarjota lapselle mahdollisuuksia. Tukea voi osoittaa osallistumalla, vaikkapa lähtemällä mukaan harjoituksiin tai otteluihin. Fanaattisuuttakin saa esiintyä, muttei kielteisessä hengessä: lapsi ei saa luulla, että vanhempien rakkaus riippuisi hänen jalkapallomenestyksestään.
On pelkästään hieno asia, jos jalkapallosta innostuu junioriharrastajan kautta koko perhe. Lajivalinnan pitäisi kuitenkin olla lapsen käsissä. Lahjonnalla ja pakottamisella saavuttaa hyvin vähän, sillä jalkapalloilijaksi ei kasva ilman rakkautta palloon. Jos lapsi empii harrastuksen jatkamista tai joutuu valitsemaan kahden harrastuksen välillä, on aikuisen mielipide ratkaisussa toissijainen. Olivatpa omat odotukset kuinka korkealla tahansa, on vanhemman tehtävä pitää huolta, että ratkaisu palvelee lasta itseään.
Juniorijalkapalloharrastus tukee lapsen kehityksen kannalta monipuolista ja tärkeää vaihetta. Toisinaan se voi vaatia vanhemmilta paljonkin panostamista ja sopeutumista. Siihen ei kuitenkaan pitäisi suhtautua ylimääräisenä vaivana, vaan luonnollisena osana vanhemmuuden haasteita. Ja kuten vanhemmuudessa yleensä, on myös harrastuksissa ehdottomana päämääränä pidettävä lapsen etua. Jalkapallon pitäisi olla hauska ja iloinen harrastus, josta lapsi nauttii.
Kirjoittaja Kari Uusikylä on Helsingin yliopiston kasvatustieteen emeritusprofessori. Hän on pelannut jalkapalloa koko ikänsä ja kannattaa intohimoisesti vanhaa joukkuettaan VPS:a.