HJK:n junioreiden kaupunginosajoukkueiden valmennuspäällikkö Petteri Jaatisen mukaan hyvän valmentaja ymmärtää yhtä lailla lajia sekä lapsen tunne-elämää.
Kakkosdivaritasolle yltäneen pelaajaurani jälkeen olen valmentanut vuodesta 1990 lähtien. Ammatti valmentamisesta tuli, koska rakkaus lajiin on niin suuri. Taustalla vaikutti paljon myös suorittamani liikunnanohjaajan AMK-tutkinto. Nykyisen työni ohessa valmennan HJK:n seitsemän- ja kahdeksanvuotiaita poikia.
Suurin haaste on löytää lukuisille pääkaupunkiseudun joukkueille ammattitaitoisia ja motivoituneita valmentajia. Meillä on vastoin kansainvälistä mallia ollut vallalla tapa, jossa oman lapsen mukana myös valmentava isä vaihtaa ikäluokkaa. Onneksi ihmiset erikoistuvat nykyään enemmän ja jatkavat saman ikäluokan valmentajina. Tämä on oikea suunta.
Jalkapalloharjoituksissa pitää tehdä paljon muutakin kuin pelata jalkapalloa. Mitä pienemmistä on kyse, sitä tärkeämpää on leikki ja yhdessä olo. Harjoitusten monipuolisuus on viihtymisen ja oppimisen kannalta tärkeää.
Sekä lajitietous että nuorten ymmärtäminen. Kuitenkaan lapsen eri herkkyyskausien ymmärtämistä ei voi liikaa korostaa. Ikävuosien 6–12 aikana opitaan tärkeimmät liikunnalliset taidot, motoriikka, rytmi ja tasapaino. Tuon ikäisenä harjoituksissa tarvitaan riittävä määrä toistoja. Jalkapallo on tekninen laji, jonka mielekäs harrastaminen vaatii tietyt perustaidot.
Toinen tosiasia on, että pitää olla aidosti kiinnostunut lapsien omasta maailmasta. Pitää olla aikaa kysellä heidän kuulumisiaan. Tärkeää lapsien kannalta on, että valmentajaan voi luottaa ja olo harjoituksissa on turvallinen.
Liikunnallisesti lahjakkaan lapsen huomaa monipuolisuudesta, liikkumisen helppoudesta ja innokkuudesta liikuntaa kohtaan. Lahjakkuus on muutakin. Sen näkee siitä palosta, joka nuoren silmiin syttyy, kun hän pääsee pallon kanssa kentälle.
Hyväksi pelaajaksi kasvaminen on pitkä prosessi ja motivoituneella valmentajalla on suuri vaikutus nuoreen ihmiseen. Useimmat huippupelaajat osaavat nimetä uransa varrelta jonkun valmentajan, joka on vaikuttanut erityisen paljon. Olen onnellinen, että olen itse saanut olla mukana seuraamassa monien kovien pelaajien kehitystä.
Vanhemmilla on erilainen rooli kuin valmentajalla ja tätä roolijakoa varten on olemassa selkeät pelisäännöt. Vanhempien ei kuulu sekaantua joukkueen valmennukselliseen ja pelilliseen toimintaan. Vanhempien täytyy kuitenkin olla kiinnostuneita lapsen harrastuksesta ja tukea sitä kaikilla tavoin. Lapselta on hyvä aina kysyä, miten harjoituksissa meni ja mitä uutta opittiin. Päähuomiota ei saa kiinnittää voittoihin ja tappioihin.