/ arto nyberg
Jalkapallo on maailman puhutuin kieli
Jalkapallo on kuulunut toimittaja Arto Nybergin elämään syntymästä lähtien. Polvivamma on viime aikoina pitänyt miehen pois pelikentiltä ja nyt hinku takaisin viheriöille on kova.
Miten ja milloin kiinnostuit jalkapallosta?
Jalkapallo on ollut osa elämääni oikeastaan aina. Isäukko pelasi jalkapalloa nuorena ja siirtyi valmentajaksi peliuransa jälkeen. Pienenä olin isän mukana peleissä ja harjoituksissa. Aloitin pelaamisen niin nuorena, kuin se vain oli mahdollista.
Mikä on pelipaikkasi?
Maalivahti. Innostuin maalivahdin hommasta seuratessani englantilaisten maalivahtien Ray Clemencen ja Peter Schiltonin esimerkkiä 1970-luvulla.
Tällä hetkellä pelaan raittius- ja urheiluseura Zoomissa kentällä, koska yritän pelaamisen avulla pitää kuntoakin yllä.
Missä eri seuroissa olet pelannut jalkapalloa?
Kasvattajaseurani on Viialan Peli-Veikot. Peli-Veikkojen jälkeen olen pelannut aina jossain seurassa huolimatta siitä olenko ollut Jyväskylässä vai Lontoossa. Peliporukan löytäminen ei ole ollut mikään ongelma: jalkapallo on maailman puhutuin kieli. Sanoja ei tarvita, kun on pallo.
Kuinka usein pelaat nykyään?
Kunnossa ollessani pelaan kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin. Aion jatkaa niin kauan kuin suinkin on mahdollista. Polvivamma on havainnollinen osoitus siitä, että ikä ei tee eetvarttia jalkapalloilijalle.
Mikä tekee jalkapallosta hienon harrastuksen?
Jalkapallo on kansainvälinen laji, mistä yhtenä osoituksena on muun muassa se, että Fifalla on enemmän jäsenmaita kuin YK:lla.
Kaikkien tärkeintä jalkapallossa on lajin demokraattisuus. Pelit voi panna pystyyn mihin tahansa, eikä pelaamiseen tarvita kalliita varusteita.
Mikä on palkitsevinta jalkapallossa?
Jalkapalloseurassa pelaaminen ei ole pelkästään kuntoilua vaan myös sielunhoitoa. Kaipaan pukukopin huulenheittoa yhtä paljon kuin pelaamista. Fyysisen kunnon koheneminen siinä sivussa on tietysti pelkkää plussaa.
Mikä on ollut mieleenpainuvin kokemuksesi jalkapallon parissa?
Viimeaikaisista kokemuksista hyvässä ja pahassa mieleen on jäänyt ottelu Zoomin kanssa eduskunnan urheilukerhoa vastaan, jonka voitimme 3–1. Loukkasin polveni ottelussa, mutta mikä tärkeintä iskin kaksi maalia. Voisi melkein sanoa, että oli se sen arvoista.
Juniorivuosilta parhaat muistot ovat ne muutamat kerrat, kun voitimme Peli-Veikkojen kanssa suuren ja pahan Valkeakosken Hakan.
Mieleenpainuvin näkemäni jalkapallo-ottelu on MM-karsintaottelu Englanti-Suomi 24.3.2001. Olin paikan päällä seuraamassa Liverpoolin kotiareenalla Anfieldillä, kun Aki Riihilahti puski Suomen 1-0 johtoon.
Onko jalkapallo perheesi yhteinen kiinnostuksen kohde?
Viisi ja puolivuotias poikani aloitti pelaamisen toissa kesänä ja vaimokin ymmärtää vanhana tanssijana urheilun päälle ja katselee kivutta jalkapalloa.